11. 后生缘
11. Pacchājātapaccayo
6 段
后后的现在心,对于先前已生起的、现在的、由四种原因所生的色身的成长与增长,是后生缘。就像在后来的那些年里,年年降下的雨水,对于在前些年里生起的树苗的成长与增长,是后生缘。
Pacchimaṃ pacchimaṃ paccuppannaṃ cittaṃ purejātassa paccuppannassa catu samuṭṭhānikassa rūpakāyassa vuḍḍhiviruḷhiyā pacchājātapaccayo. Yathā taṃ pacchimavassesu anuvassaṃ vassamānāni vassodakāni purimavassesu jātānaṃ rukkhapotakānaṃ vuḍḍhiviruḷhiyā pacchājāta paccayā hontīti.
其中,后后的心是指从第一个有分开始,一直到死心为止的一切心。前生者是指以与结生心同时生起的业生色身为起点、属于内在相续的一切四因所生色身。
Tattha pacchimaṃ pacchimaṃ cittanti paṭhamabhavaṅgato paṭṭhāya yāva cuti cittā sabbaṃ cittaṃ vuccati. Purejātassāti paṭisandhicittena sahuppannaṃ kammajarūpakāyaṃ ādiṃ katvā ajjhattasantānapariyāpanno sabbo catusamuṭṭhānikarūpakāyo vuccati.
与结生心同时生起的业生色身,从第一个有分心开始的十五个有分心是它的后生缘。但结生心因为与那个色身同时生起,所以不是后生缘。第十六个有分心因为是在那个色身坏灭的阶段生起的,所以也不是缘。因此说“十五个有分心”。
Paṭisandhicittena sahuppannassa kammajarūpakāyassa paṭhama bhavaṅgādīni pannarasabhavaṅgacittāni pacchājātapaccayā honti. Paṭisandhi cittaṃ pana tena kāyena sahuppannattā pacchajātaṃ na hoti. Soḷasamabhavaṅgacittañca tassa kāyassa bhijjanakkhette uppannattā paccayo na hoti. Tasmā pannarasabhavaṅgacittānīti vuttaṃ.
在结生心的住立刹那,有两种色身生起:业生色身和时节生色身。在坏灭刹那也是这样。而在第一个有分的生起刹那,有三种色身生起:业生色身、时节生色身和心生色身。当外在的食物营养遍及之后,内在的食物营养产生了食生色身,从那时起,由四种原因产生的四种色身就像灯焰一样持续不断地生起。这些色身越过了生起刹那之后,在住立期间,十五个心就是它们的后生缘。
Paṭisandhicittassa ṭhitikkhaṇe pana dve rūpakāyā uppajjanti kammajarūpakāyo ca utujarūpakāyoca. Tathā bhaṅgakkhaṇepi. Paṭhamabhavaṅgassa uppādakkhaṇe pana tayo rūpakāyā uppajjanti kammajarūpakāyo ca utujarūpakāyo ca cittajarūpakāyo ca. Yadā bahiddhāhārappharaṇaṃ labhitvā ajjhattāhāro āhārajarūpakāyaṃ janeti, tato paṭṭhāya catusamuṭṭhānikā cattāro rūpakāyā dīpa jālā viya pavattanti. Te uppādakkhaṇaṃ atikkamma yāva ṭhitibhāvena dharanti, tāva pannarasacittāni tesaṃ kāyānaṃ pacchājātapaccayā hontiyeva.
“增长与壮大”:是指由四种原因产生的色相续不断地增长和壮大。因为,如果前面一批又一批的四种色身反复获得后生缘,那么它们虽然在灭去,却会成为后续色相续一重又一重增长、壮大和充盈的有力缘而灭去。后生缘的说明到此结束。
Vuḍḍhiviruḷhiyāti catusamuṭṭhānikarūpasantatiyā uparūpari vuḍḍhiyā ca viruḷhiyā ca. Tathāhi purimā purimā cattāro rūpakāyā sace pacchājāta paccayaṃ punappunaṃ labhanti, evaṃ sati te nirujjhantāpi pacchārūpasantatiparamparānaṃ vuḍḍhiyā ca viruḷhiyā ca vepullāya ca balava paccayā hutvā nirujjhantīti. Pacchājātapaccayadīpanā niṭṭhitā.
